Virolaisiin avajaisiin tullaan hyvissä ajoin, viimeistään sillä kellonlyömällä joka kutsussa lukee, reput jätetään oven pieleen, tutkitaan teoksia hyvin tarkkaan, kuunnellaan kiinnostuneina taiteilijan haastattelut. Jokainen haluaa kilistää kuohuvaa taiteilijan kanssa. Keskustellaan vilkkaasti, rohkeasti kysellään. Puhe käy suomeksi ja ruotsiksi, viroksikin tulkin kera.
Ja sitten lähdetään, kun kaikki venäläinen shamppanja ja raikas virolainen talkkunasmoothie on juotu, kun jokainen on saanut vaihtaa pienen ajatuksen taiteilijan kanssa.
Me fiilistellään vielä hetki tässä tunnelmassa, otetaan viralliset kuvat gallerian puolesta ja lähdettään mekin sitten pienissä kesämekoissamme ja viileissä paidoissamme Tartton kaduille, syömään hyvin, istumaan vähän Emajoen törmällä, vilvoittelemaan iltapalaksi virolaisella jäätelöllä. Ukkoskuuroa juoksemme pakoon majataloon vasta iltamyöhään, avataan vielä kattoikkuna ja kuunnellaan takapihalta raikaavaa kreikkalaista musiikkia. Joinakin päivinä elämä on vaan kuplivan kepeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti