Tartto IV

Jokaisen kulman takana jotakin joka vetää puoleensa.

Seinäkuvia, jotka pysäyttävät.

Käsintehty nukke, josta tuli tyttärelle paras aarre, vakkei sillä ollut vaaleanpunaista mekkoakaan, vaan tarttolainen harmaa housupuku. Ihana. 

Tartto III

Vanhoissa puutaloissa pitsiä, uusittuja ikkunoita ja vanhoja virolaismummoja esiliinoissaan kurkottamassa pitkälle ikkunoista ulos, tarkkailemassa mitä kaudulla tapahtuu, ketä vieraita kulkijoita tänään.
Limonadit Reinu-kulmakaupan betoniportailla. Siihen osuu illan valo, joka näyttää sekin vanhoista elokuvista tutulta. Rakastan mennä vielä kulman taakse, muutamalle tutkimattomalle kadulle, joiden puutalojen värit ovat yhä vaan hurmaavia, lauta-aidoissa on niitattuna julisteita. Ja ikkunoista kurkottelee taas uusia mummoja.

Tartto II

Tämän kaupungin väriskaala kolahtaa minuun. Roosaa ja vanhaa okraa, harmaata, jossa on muistoja ajoista ennen meitä.
Katsokaa tarttolaiset maalauksiani, niihin on tullut kaupunkinne värit!

Tartto I

Matkalla bongattiin haikaroita, ihailtiin maisemaa, jossa oli jotakin tuttua, mutta jotakin vierastakin, isoja puita, avaruutta, kivinavetoita, joiden sisältä kurkotteli isoja koivuja kohti pilvetöntä taivasta. Tarttoon ei neuvostoaikaan saanut jäädä yöksi. Nyt se otti meidän vastaan yhtä lämpimästi, kuin sen yllä helottava aurinko. Majatalomme, vanha puutalo natisi tuttavallisesti. Meille keitettiin heti kahvit, jotka jättivät valkeisiin kuppeihin tummat vaahtojäljet. Tämä ikivanha kaupunki sykähdytti jo ensimmäisen illan tapaamisellamme.

Tarttolaiset avajaiset

 

 

Virolaisiin avajaisiin tullaan hyvissä ajoin, viimeistään sillä kellonlyömällä joka kutsussa lukee, reput jätetään oven pieleen, tutkitaan teoksia hyvin tarkkaan, kuunnellaan kiinnostuneina taiteilijan haastattelut. Jokainen haluaa kilistää kuohuvaa taiteilijan kanssa. Keskustellaan vilkkaasti, rohkeasti kysellään. Puhe käy suomeksi ja ruotsiksi, viroksikin tulkin kera.
Ja sitten lähdetään, kun kaikki venäläinen shamppanja ja raikas virolainen talkkunasmoothie on juotu, kun jokainen on saanut vaihtaa pienen ajatuksen taiteilijan kanssa.
Me fiilistellään vielä hetki tässä tunnelmassa, otetaan viralliset kuvat gallerian puolesta ja lähdettään mekin sitten pienissä kesämekoissamme ja viileissä paidoissamme Tartton kaduille, syömään hyvin, istumaan vähän Emajoen törmällä, vilvoittelemaan iltapalaksi virolaisella jäätelöllä. Ukkoskuuroa juoksemme pakoon majataloon vasta iltamyöhään, avataan vielä kattoikkuna ja kuunnellaan takapihalta raikaavaa kreikkalaista musiikkia. Joinakin päivinä elämä on vaan kuplivan kepeää.

Lempeä ripustuspäivä Tarttossa

Ripustimme näyttelyni Laidun - Karjamaa Tampere majan galleriaan Tarttoon kuumana kesäaamuna. Tuuli leyhytteli lempeästi pakkausmateriaaleja avoimista ikkunoista, toi tullessaan vanhan kaupungin kutsuja. Maalaukset löysivät kauniit paikkansa, näyttivät kuuluvan näille seinille. Trallatellen sujui tämä aamupäivän työ, minä määrään taiteellisesta puolesta, mies tekee hanskahommat, lapset laulavat, maalaavat vesiväreillä lattialla makoillen, lukevat sarjakuvia leveillä ikkunalaudoilla avoimien ikkunoiden äärellä.

Näyttelystä tuli kaunis. Se kutsuu laitumelle. 18.7.-11.8.2013. Tervetuloa!

Uusi näyttelyni "Laidun", Tampere Majan galleriassa, Tarttossa

Uusin näyttelyni Laidun (viroksi Karjamaa) on avattu Tampere majan galleriassa Viron Tarttossa. Näyttelyssä on esillä uusimpia pleksimaalauksia laitumelta ja sen yläpuolelta.
Viehättävästä galleriasta, näyttelystäni ja Tarttosta lisää tulevissa postauksissani.

Satumetsäsynttärit, osa II

Saippuakuplamerellä toivotettiin vieraat tervetulleiksi Satumetsän salaisuuksiin. Leppäkerttuperhe oli saanut 6 vauvaa. Välillä pulahdettiin uimaan ja kuivateltiin sitten linnunpesäkeinussa. Vaarallinen juurakko ylitettiin satusiltaa pitkin. Ja sitten herkuteltiin taas vähän lisää. Sateenkaaren päästä löytyi pienet aarteet. Onnelliset juhlat jatkuivat iltamyöhään.