perjantai 30. marraskuuta 2012







Jouluaittani avautuu huomenna! Jouluvalot-nimisen näyttelyni kunniaksi levittelen valoja riukuaidalle, sytyttelen tuikkuja aitan rapuille. Olet tervetullut niitä ja minua tervehtimään.

P.S. Sanokoon nietosten odottajat mitä tahansa, minä iloitsen vielä lujasti siitä, että voin juosta pakkasesta koppuraisilla metsäpoluilla. Kun tummat puut riehuvat ympärillä. Ja lintuset pyrähtelevät lentoon polun viereisistä metsäojista.  En haikaile hankia vielä.

tiistai 27. marraskuuta 2012





Taas sama homma kuin viime vuonna. Hiljaa viehätyn tähän viileän värittömään maisemaan niin että lupaus huomenna saapuvasta talvesta saa jo kaihoamaan tätä harmaata maata. Outo melankolinen sielu.
Haikeudesta en silti jää huokailemaan. Jouluaitan avaukseen 4 päivää aikaa. Se vaatii maalausten mallaamista, hyllyjen hiontaa ja sellofaanin suhinaa.
Jälkimmäinen kuva on lämpöasteeltaan ihan eri, kuin kolme ensimmäistä. Se onkin aitasta sisältä. Joulufiiliksistä.
P.S. Ohessa yksi uusista aitan maalauksista. Ulottuvuuksia. Olen maalauksieni kanssa kuin ne koiranomistajat, joilla on ihan itsensä näköinen hauva. Tuolta minä näytän juuri nyt.

perjantai 23. marraskuuta 2012




Tuoksuvat lakanat, puukori täynnä, tyhjempiä nurkkia, tuulessa tuiverrettuja tyynyjä.
Vähän naurun puutetta, muutoin hyvillä fiiliksillä.
Siivotessa kotini nurkkia, olen puhdistanut myös omaa sisintä.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Herkillä ollaan





Tämä viheliäinen värittömyys herkistää minut. Hyvässä ja pahassa. Kiikun siinä partaalla, ollakko railakkaan onnellinen ihan kaikesta vai äreä täysin turhasta.
Oikeasti onnellisten tähtien alla on kaikki hyvin. Maisemakin hymyilee. Se on niin kaunis kuin kaunis voi olla.

maanantai 19. marraskuuta 2012

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Valoni




Tänään on tyttäreni nimipäivä.
Tein kliseekuvaisen kakun.
Muttakun hän, sankarittareni, sellaisen tahtoi.
Vähän valoa tähän synkistelykauteen.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Synkistelen




Arkeen palaamisen jälkeen sekä hyviä että tyhmiä asioita. Ja kuumetta ja flunssaa.

Miksi vaan en voi oppia joitakin asioita elämisen jalosta taidosta. Kuten kaikkien miellyttämisen epäonnisuudesta tai asioiden vatvomisesta tai liian auki olemisesta.

Synkistelen.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Paris III






Väritkin näyttävät niin kauniilta, kaihoisilta. Kuin vanhoista unista. Tai unelmista. Elän tosi lujasti tätä hetkeä, elämääni, joka juuri nyt on pastellinväristä juhlaa.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Paris II







Niin paljon karheaa kauneutta, että silmiä särkee. Suihkulähteitä jokaisen nurkan takana. Ikivanhoja puita, syksyn sävyttämiä, lehdet karkailevat lämpimässä tuulessa. Kahvilassa lounaslista kirjoitettuna liidulla, koukeroisin käsialoin mustalle taululle. Emme tarvitse lämmintä punaviiniä, on niin kesäinen olo, otamme valkoviinit. Sitten taas kaduille, kuljeksimaan. Kaduille, joiden molemmin puolin nousee rapistuneita kiviseiniä, korkeita, koreita seiniä, kaikilla ranskalaiset parvekkeet.

torstai 1. marraskuuta 2012

Paris I








Uudet lehmäiset pleksimaalaukseni kävivät vierailulla lokakuisessa Pariisissa, Louvren taidemuseon alakerrassa järjestetyssä kansainvälisessä nykytaiteen tapahtumassa. Paljon väkeä, paljon taidetta, paljon keskusteluja, paljon ihan erityistä tunnelmaa.

Ihana syy tehdä matka syksyn kuulaaseen Pariisin kaupunkiin. Oheen ujutettiin nimittäni myös reilusti lomailua. Kuljettiin katuja, kuunneltiin sitä suloisen karheaa kieltä, kuin musiikkia, katsottiin vanhaa ja uutta vierekkäin, kaunista ja rumaa käsi kädessä, annettiin vähä vähältä periksi Pariisin lämmölle ja riisuttiin takkeja ja neuleita pois.
Lumoava kaupunki.