perjantai 26. heinäkuuta 2013

Tartto I







Matkalla bongattiin haikaroita, ihailtiin maisemaa, jossa oli jotakin tuttua, mutta jotakin vierastakin, isoja puita, avaruutta, kivinavetoita, joiden sisältä kurkotteli isoja koivuja kohti pilvetöntä taivasta. Tarttoon ei neuvostoaikaan saanut jäädä yöksi. Nyt se otti meidän vastaan yhtä lämpimästi, kuin sen yllä helottava aurinko. Majatalomme, vanha puutalo natisi tuttavallisesti. Meille keitettiin heti kahvit, jotka jättivät valkeisiin kuppeihin tummat vaahtojäljet. Tämä ikivanha kaupunki sykähdytti jo ensimmäisen illan tapaamisellamme.

Ei kommentteja: