Näiden päivien puut

Näiden päivien värit. Näiden päivien henki. Niiden puiden muodot ja liike, joita katselen ateljeen ikkunasta, joiden ohi pyöräilen tai jotka juuri nyt humisevat tuulessa metsäpolkuja kulkiessani. Se kaikki tulee nyt uusiin maalauksiini, vähän vaivihkaa, mutta kuitenkin niin, että valmiista maalauksesta luen selkeällä käsialalla eiliset näkyni.

Seitseminen

Jätettiin Seitsemisen lumisille poluille viidet ilakoivat jalanjäljet ja napattiin tuliaisiksi kosolti juurevaa alkuvoimaa, märän metsän ja nuotiosavun tuoksua sekä taas vähän vahvemmat hymyuurteet suupieliin.

S y y s l o m a l a i s e t !

Päällimmäisinä:
Ilo. Sellainen kepeä ilo jossa ei haittaa pikku lentsut eikä niiden vuoksi tulevaan siirretyt metsävaellukset, ja jossa voi istahtaa rauhassa ja tehdä jonkun kivan suunnitelman.
Odotetut haravointitalkoot rannassa. Nuotiomakkara ja termoskahvit. Enää ei uimaan tarvitse mennä lehtimerta kahlaten.
Maailman paras kurpitsakeitto krutongeilla ja ripauksella chiliä. Vaarilta saadun kurpitsantaimen satoja tässä nyt popsitaan pitkin syksyä.
Pitkät pyöräilyretket ja tyttären taukoamaton iloisesti helisevä jutustelu niiden aikana. Ja hymy kotipihassa. Ja punaiset posket ja saunan lämpö.

Näillä eväillä jatketaan vielä loppuviikkokin.

Yhteisestä sanattomasta sopimuksesta hakeudumme metsiin ja vesien äärelle.

Latvoista

Ei ihan perusaatoksissa. Vaikka perusmeinikiä silti mennään. Aamut maalaan. Tehdään yhdessä perunamuusia, seitivuokaa ja juuresraastetta. Sitten kiivetään puuhun ja seestytään kurkiauraa kohti kurotellessa. Vilkutetaan niille ja jäädään me tätä syksyä kokemaan. Rikkomaan aamuisin lätäköiden jäitä ja uimaan illalla viileässä järvessä.
Kunpa näkisi sieltä latvasta vielä vähän pidemmälle. Ja näkisi ihan hyvää.

Niin vaan tuli kylmyys. Juoksulenkit sateessa ja pakkasyön valkoinen huura, käpristyneet lehdet kasvimaalla. Nostetaan kurpitsat terassille odottamaan innokasta pikkelssin vääntäjää ja rouskitaan uunista tulevia lehtikaalisipsejä niin että hammasharja on täynnä pieniä vihreitä hahtuvia.

Kesää, syksyä ja usvaista aamuaurinkoa

Nyt taas mennäpyyhälletään!
Viikonloppu oli täynnä hyviä asioita. Pojan koulujutut, joista saa iloita. Oman perheen suunnistusrytinät kisarasteilla, omissa kotimetsissä. Ruusutarhoja ja lehtisotia. Multaa kynsien alla ja uusi kukkapenkki. Paljaat varpaat ja lehtisade. Usvainen aamuaurinko parvekkeella.
Ja ehkä upeinta juuri nyt, on uida usvaisessa järvessä, tähtitaivaan alla, kun vesi on tummaa ja kummallisen lämmintä, lepakot lentävät vieressä. Eikä oikein osata päättää onko vielä vähän kesä vaiko jo syksy.

P.S. Viikonlopun pieni kaunis näyttely. Leena Talvitien grafiikkaa Arboretumilla.