Tuoksuvat lakanat, puukori täynnä, tyhjempiä nurkkia, tuulessa tuiverrettuja tyynyjä.
Vähän naurun puutetta, muutoin hyvillä fiiliksillä.
Siivotessa kotini nurkkia, olen puhdistanut myös omaa sisintä.

Herkillä ollaan

Tämä viheliäinen värittömyys herkistää minut. Hyvässä ja pahassa. Kiikun siinä partaalla, ollakko railakkaan onnellinen ihan kaikesta vai äreä täysin turhasta.
Oikeasti onnellisten tähtien alla on kaikki hyvin. Maisemakin hymyilee. Se on niin kaunis kuin kaunis voi olla.

Yritän nähdä valoa.
Tänään ei muuta sanottavaa.

Valoni

Tänään on tyttäreni nimipäivä.
Tein kliseekuvaisen kakun.
Muttakun hän, sankarittareni, sellaisen tahtoi.
Vähän valoa tähän synkistelykauteen.

Synkistelen

Arkeen palaamisen jälkeen sekä hyviä että tyhmiä asioita. Ja kuumetta ja flunssaa.

Miksi vaan en voi oppia joitakin asioita elämisen jalosta taidosta. Kuten kaikkien miellyttämisen epäonnisuudesta tai asioiden vatvomisesta tai liian auki olemisesta.

Synkistelen.

Paris III

Väritkin näyttävät niin kauniilta, kaihoisilta. Kuin vanhoista unista. Tai unelmista. Elän tosi lujasti tätä hetkeä, elämääni, joka juuri nyt on pastellinväristä juhlaa.

Paris II

Niin paljon karheaa kauneutta, että silmiä särkee. Suihkulähteitä jokaisen nurkan takana. Ikivanhoja puita, syksyn sävyttämiä, lehdet karkailevat lämpimässä tuulessa. Kahvilassa lounaslista kirjoitettuna liidulla, koukeroisin käsialoin mustalle taululle. Emme tarvitse lämmintä punaviiniä, on niin kesäinen olo, otamme valkoviinit. Sitten taas kaduille, kuljeksimaan. Kaduille, joiden molemmin puolin nousee rapistuneita kiviseiniä, korkeita, koreita seiniä, kaikilla ranskalaiset parvekkeet.