Eilen paistoi aurinko niin heleästi, kuin se alkukesällä vaan voi. Linnut lensivät laululentojaan peltojen yllä ja iho tuoksui aurinkovoiteelta. Eilen sain kuulla, että lähellä sydäntäni ollut, sielunsisko, on häviämässä nyt jo usean vuoden kestäneen syöpätaistelunsa. Jäljellä ovat enää ne annetut ajat, jolloin elämästä saa iloita ihan koko sydämestään niin paljon kuin vain jaksaa. Sovittiin, että halaus riittää sanattoman tunteen tulkiksi. Ja ilo elämästä. (Voi silti sitä itkua!). Rajallisuus, rakkaus - siinä tärkeimmät.
P.S. Kolmanneksi alin kuva: Hanna-Riikka Heikkilä: Nakit, lauantait, Galleria Rajatila, Tampere. Vielä tiistaihin asti. Kuvassa isompi teos: Maaksi sinun pitää jälleen. Se kolahti galleriavierailullamme jo perjantaina.
2 kommenttia:
Voi Elina. <3
Sanat tuntuvat kaikki riittämättömiltä noiden elämän suurimpien luopumisten, surun ja ikävän edessä. Hirveästi voimia teille kohdata tulevaa.
Lähetä kommentti