Näyttelyllinen Finn Medissä

Tampereen Taiteilijaseura ry:n ja Ars Finn-Medi ry:n kanssa yhteistyössä toteutettu näyttelyni TAYS:n Finn Medin aulan ja Ellipsi-ravintolan tiloissa ripusteltiin miehen kanssa ihanasti soljuvan sujuvassa yhteistyössä tänään. Jälleen ulkona vinkui koiranilma, kun lehmiäni ja lintusiani pisteltiin seinille. Hassut kesänäyttelyiden ripustuskelit.
Maalauksiani esillä Finn Medi 5:ssa (Biokatu 2, Tampere) kesä- ja heinäkuun ajan. (Nämäkin teokset ovat myös myynnissä minun ja Tampereen Taiteilijaseuran kautta). Lisäinfot: Ars Finn-Medi & Tampereen taiteilijaseura .

Ikkunat auki kesään

Viimeisiä eskaripäiviä ja viimeisiä päiviä kolmasluokkalaisena vietetään shortseissa ja t-paidoissa, kotiin päästyä hypätään suoraan järveen! Yöllä nukutaan ikkunat auki ja aamulla herätään lintujen kuoroon. Kuivattelen öljyvärejä ja teen hiljaista siirtymää uusiin aiheisiin. Näyttelyvaiheessa on myös kerättävä potku uuteen luomisvoimaan, uusien kokonaisuuksien muovaamiseen, siihen pitkään arkiseen maalaustyöhön. Juuri nyt se maustuu kesällä.

Näyttely jatkuu

Näyttelyni Höyry-galleriassa saikin jatkoaikaa. Korpilaitumilla voi näinollen laiduntaa vielä keskiviikkoon 28.5. asti (jolloin tosin sen puran jo aamupäivän aikana). Näillä auvoisilla kesäkeleillä gallerian etupihasta avautuva Korpilahden vierasvenesatamakin on aivan upeus, joten kesäinen retki Korpilahdelle ei ehkä olisi hullumpi  ajatus...

Rajallisuus ja rakkaus

Eilen paistoi aurinko niin heleästi, kuin se alkukesällä vaan voi. Linnut lensivät laululentojaan peltojen yllä ja iho tuoksui aurinkovoiteelta. Eilen sain kuulla, että lähellä sydäntäni ollut, sielunsisko, on häviämässä nyt jo usean vuoden kestäneen syöpätaistelunsa. Jäljellä ovat enää ne annetut ajat, jolloin elämästä saa iloita ihan koko sydämestään niin paljon kuin vain jaksaa. Sovittiin, että halaus riittää sanattoman tunteen tulkiksi. Ja ilo elämästä. (Voi silti sitä itkua!). Rajallisuus, rakkaus - siinä tärkeimmät.
P.S. Kolmanneksi alin kuva: Hanna-Riikka Heikkilä: Nakit, lauantait, Galleria Rajatila, Tampere. Vielä tiistaihin asti. Kuvassa isompi teos: Maaksi sinun pitää jälleen. Se kolahti galleriavierailullamme jo perjantaina.

Ruokakuvia, koska - Äitienpäivä!

Jos facebook kertoo totuuden elämästä, on nyt trendikästä antaa äitienpäiväaamuna äidille kupillinen kahvia ja voilla sivelty hapankorppu. Tai kaurapuuroa kera kananmunan, josta kolesterolikeltuainen on erotettu pois. Tai kertoa, että eipä tämä ole tavallista pyhää kummempi, koska aina voi olla äitienpäivä. No jaa, sanon minä. On vaan niin taivaallista olla aina silloin tällöin hemmoteltu, saada haleja ja pusuja sänkyyn, kuulla erisointinen onnenlaulu ja maistella aamupalaa ja päivällistä, joiden eteen mies ja lapset ovat tehneet aamutuimaan hommia, keränneet aamukasteiset nokkoset pihasta sämpylätaikinaan, rullailleet munakasta ja pinaattia, parmankinkkua ja rucolaa - äidin lempimakuja, pienin käsin poimineet metsäkukkakimpun. Aina voi olla tavallinen pyhä, mutta joskus on ihanaa, kun se on erityisen ihana. Kiitos muruni <3!

Arjessa hyvänä-pahana "superäitinä"?

 

Jos rooli äidistä taiteilijaksi tapahtui avajaismekon pukemisen tahtiin, roolinvaihto takaisin äidiksi kävi kokolailla samaa vauhtia avajaisten jälkeisenä aamuna lapsen oksentaessa aamupalapöytään. Mukavuusalueellani silti edelleen (no joo, ontuva vertaus tähän yhteyteen sillä lapsen sairastaminen on tietenkin kaikkein kauimpana mukavasta evö!). Kaikista roolivaatteistani, äidin superviitta on minulle kuitenkin ehkä se kaikkein rakkain. Tällä viikolla superviittani yltää myös naapurin pojan varaäitiyteen, jihuu! Ja vaikka nuo kymppivuotiaat onkin olevinaan niin isoja ja kovia ja nenäkkäitä teinejä ja meitä vanhempiaan ja varavanhempiaankin kaikessa-tietenkin-niin-kovasti-viisaampia (ei kai me itse oltu noin teinejä vielä tuossa iässä..??)..., on ne silti vaan aika herttaisia yhä. Kasvattaa, kasvattaa väsymykseen asti ja ojentaa niitä täytyy, mutta takanapäin voi hymyillä niiden mahtavuudelle. Ja kehua täytyy muistaa myös, päin naamaa.

Mannaa

Avajaisilta!
Päivän siivoustamineet vaihtuivat illaksi juhlamekkoon ja kodin hengettären rooli taiteilijan edustuksellisiin työtehtäviin - keskusteluihin, lehtihaastatteluihin, poseerauksiin.
Ulkona sateli auringonpaisteen väleissä toukokuista räntää, sisällä gallerialla oli ihanan lämmintä, lämpimiä ihmisiä, lämpimiä puheita. Ja heti alusta asti posket punottivat kaikista niistä kauniista sanoista...
Avajaishetket ovat mannapäiviä taiteilijan susiyksinäisessä työssä. Vähän niin kuin palkinto. Aika spessu palkinto onkin. Kiitos. (Höyry-galleria)

Tervetuloa Korpilaitumille!

 

 

Eilinen vappu, työn juhla, meni meillä näyttelyä ripustaessa, siis juhlavissa töissä.
Aina se jännittää upouusien maalausten kanssa, että mitä siitä oikein tulee. Toimiiko ne yhteen, löytävätkö paikkansa, miltä ne näyttävät seinällä, miten valo niihin tulee ja ennen kaikkea miten se kokonaisuutena, näyttelynä toimii.

Ihan hyvä siitä tuli. Kyllä se toimii. Pitkä päivä, mutta kaikesta adrenaliinipommituksesta huolimatta, rakastan tätä työtä. Ehkä juuri siksikin.

Tänään avajaistetaan uusien maalauksieni äärellä viehkolla Höyry-gallerialla, Korpilahden satamassa klo 18-20 ja näyttelyni on siellä esillä 3.-25.5.2014. Olet todellakintodellakin Tervetullut, mikäli sillä suunnalla liikuskelet! Tai vaikka lähtisit ihan varta vasten!