Olen ottanut perspektiiviä maallisiin murheisiini ja höpöhöpö-harmeihini lukemalla entisen opiskelijatoverin ajatuksia syöpädiagnoosin alkumetreillä.
En nyt edes yritä jeesustella sillä, että omat pikkumurheeni olisivat jotenkin tätä myöten hävinneet. Mutta hetkellisetkin kirkastuksen hetket ovat minusta silti tärkeitä. Voi naurahtaa sille jos joku hermostuu siitä etten ole huomannut tykätä tämän Facebook-kuvasta. Voi rutistaa omia räkänokka-kullanmuruja oikein tosi pitkään, "Me ei kyllä ainakaan ikinä turhista toisillemme murjoteta!" (joopajoo..).
P.S. Olen koukussa greippiin ja näkkäriin, voisin elää vain niitä nakertamalla. Onneksi on perhe, jolle on pakko kokata järkevät ruoat pöytään joka päivä. Ei pääse pelkäksi greipiksi ja näkkäriksi minunkaan ruokavalioni.
4 kommenttia:
Elämässä tarvitaan aina välillä muistutuksia, siitä mikä on oikeasti tärkeää. Kunpa ne eivät vaan tulisi tuollaisessa muodossa. Ja käsittämättömät bakkanaalit sä olet jaksanut taas lapsellesi järjestää! Hän ainakin saa tietää olevansa sun elämässä tärkeä!
Niin, outoa, että omat onnensa muistaa parhaiten surujen äärellä. Ja heh, juu bakanaalit..:).. Yksi tapa tietysti osoittaa palvontansa lapsiaan kohtaan tämäkin. :D
Kivoja kuvia ja ihania värejä :) Hyvää kevättä!
Oi kiitos Vuodeaikatalo! Aurinkoa, aurinkoa sinunkin kevääseesi!
Lähetä kommentti