Ollaan totuteltu arkeen. Aikaisiin iltoihin ja aamuihin. Sukkiin ja aamu-usvassa pyöräilyyn. Eskarikyyteihin ja uusiin lapsiin. Läksyihin ja rutiinikellonaikoihin. Monta uutta asiaa ja ihan yhtäkkiä paljon omaa vastuuta. Uusissa kengissä näyttävät ja tuntuvat jo niin isoilta - minun vielä niin pienet.
2 kommenttia:
Samoja tunnelmia täällä. Ajankulkua ei voi estää, vaikka kuinka välillä toivoisikin.
Nyt erityisesti kuopusten lähtiessä tästä helmoistani eskariin on ollut vahva tarve jarritella aikaa... Ihan hirmuinen on sen vauhti nykyään. Vaan ei auta, täytyy ennemminkin koettaa vaan nauttia jokaisesta vaiheesta ja uudesta päivästä ihan niin lujasti kuin vaan ikinä osaa.
Lähetä kommentti