Ihaninta on herätä sunnuntaiaamuun pitkän yön jälkeen hitaasti. Niin, että herää sängyssä yksin, kun lapset ovat hiipineet esikoisen huoneeseen katsomaan aamun lastenohjelmia ja mies on hiipinyt keittiöön rapistelemaan päivän sanomia. Siinä sängyssä maatessani ajattelin toteuttaa hetkellisen mielitekoni ja paistella perheelle tavallisen sunnuntaibrunssimme oheen tänään vohveleita, pitkästä aikaa. Sipsuttelin portaisiin ja nuuhkaisin hämmentyneenä. Keittiöstä huikkasi iloinen mies "Huomenta rakas", - ja paisteli vohveleita! Täydellistä. Tähän ihanaan tuoksuun liittyi vielä vienosti leijaileva tuoreen kahvin aromi ja smoothietkin oli jo sekoiteltu. Minua hemmoteltiin.
Timantin vielä hioi päivä metsässä, kevätaurinko ja avantosauna. Onni on tässä.
1 kommentti:
No on! <3
Lähetä kommentti