Konehommia

Konehommiksi on mennyt. Reprokuvausta, kuvien käsittelyä, projektin analysointia, taittoa ynnämuitasellaisia virallisia ja viisaita töitä. Lyöntimetallilla sävytettyjä pleksimaalauksia on muuten ihan järkkyä kuvata... Puuh. Ehtisipä maalaamaan.
Mutta kevät! Se saa sielun ilakoimaan!

Onnea on.

Ihaninta on herätä sunnuntaiaamuun pitkän yön jälkeen hitaasti. Niin, että herää sängyssä yksin, kun lapset ovat hiipineet esikoisen huoneeseen katsomaan aamun lastenohjelmia ja mies on hiipinyt keittiöön rapistelemaan päivän sanomia. Siinä sängyssä maatessani ajattelin toteuttaa hetkellisen mielitekoni ja paistella perheelle tavallisen sunnuntaibrunssimme oheen tänään vohveleita, pitkästä aikaa. Sipsuttelin portaisiin ja nuuhkaisin hämmentyneenä. Keittiöstä huikkasi iloinen mies "Huomenta rakas", - ja paisteli vohveleita! Täydellistä. Tähän ihanaan tuoksuun liittyi vielä vienosti leijaileva tuoreen kahvin aromi ja smoothietkin oli jo sekoiteltu. Minua hemmoteltiin.
Timantin vielä hioi päivä metsässä, kevätaurinko ja avantosauna. Onni on tässä.

Heippa! Sellaista tulin vaan huikkaamaan, että Aittagalleria KujE heräilee talviuniltaan ensi perjantai-illan ajaksi käydäkseen Stormin koululla järjestettävillä Naisten messuilla esittelemässä ja myymässä valikoimaa tuotteistaan. Tervetuloa siis Stormiin Naisten messuille pe 9.3. klo 18-21! (Myös miesten osallistuminen on sallittua.;D)

Umpihankikuntosali

Kun kaikki lapset sairastavat yhtäaikaa, tarkoittaa se, että äiti ja isi pääsevät vuorotellen ulkoiluretkille toisen ollessa hoitovuorossa. Tänä kevätaurinkoisena päivänä minä lähdin metsään, taas. En poluille, vaan tarpomaan umpihankeen. Ihana, mahtava, maailmanparas kuntosali! Joka askel uppoaa nilkka-polvi syvyydeltä hankeen, syke nousee ja reisissä tuntuu. Ypöyksinoloa. Ilma on puhdasta, raikasta, kevätaurinko paistaa, hanget hohtavat ja talitiaiset laulavat. P a r h a u t t a! Ja tuliaisiksi vielä kimppu pajunkissoja.